Yhdistyneet kansakunnat

yk8

 

 

Perinteisen rahanturvaamisen ja sotatoimien välille sijoittuvaa toimintaa (kriisinhallintaa), jolloin siihen voi sisältyä tehtävinä

  • sisällissotien osapuolten riisuminen aseista,
  • laittomien aseiden kerääminen väestöltä,
  • sotarikollisten kiinniottaminen,
  • miinanraivaus,
  • humanitaarisen avun suojaaminen.

 

 

 

 

yk8

 

 

Perinteisen rahanturvaamisen ja sotatoimien välille sijoittuvaa toimintaa (kriisinhallintaa), jolloin siihen voi sisältyä tehtävinä

  • sisällissotien osapuolten riisuminen aseista,
  • laittomien aseiden kerääminen väestöltä,
  • sotarikollisten kiinniottaminen,
  • miinanraivaus,
  • humanitaarisen avun suojaaminen.

 

 

 

 

Lisää aiheesta

Rauhanturvaamisen laajennus

Raportissaan An Agenda for Peace vuodelta 1992 pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali esitteli käsitteen €œrauhaan pakottaminen€ (peace enforcement). Se perustui ajatukseen, että YK:n joukkoja oli haluttu käyttää myös aselepojen varmistamiseen ja muihin tehtäviin, jotka olivat ylivoimaisia kevyesti aseistetuille rauhanturvaajille. Rauhaan pakottamiseen käytettävien YK-joukkojen olisi siis oltava raskaammin aseistettuja ja erityisvalmennettuja vaikeampia tehtäviä varten. Sen sijaan ei olisi kyse sellaisten joukkojen käyttämisestä pakoteoperaatioissa hyökkääjää vastaan.

YK:n käytännössä ei ole itse asiassa omaksuttu käsitettä €œrauhaan pakottaminen€ siten kuin Boutros-Ghali oli tarkoittanut. Sen sijaan turvallisuusneuvosto on moniin viime vuosina hyväksyttyihin joukkojen mandaatteja sisältäviin päätöslauselmiin liittänyt viittauksen peruskirjan VII lukuun, joka koskee pakkokeinojen käyttöä. Näin on haluttu mahdollistaa rauhanturvajoukkojen sijoittelu jollekin alueelle myös ilman ao. valtion suostumusta (esim. Irakiin lähelle Kuwaitin rajaa vuonna 1991) taikka aseiden käyttö muissakin tapauksissa kuin itsepuolustukseen (esim. siviilihenkilöstön suojeluun). Tällä tavoin annettiin turvallisuusneuvoston valtuutus niille operaatioille, jotka NATO johti Bosnia-Herzegovinan ja Kosovon alueilla (IFOR, SFOR ja KFOR).

Viime aikojen uusia tehtäviä rauhanturvaajille ovat olleet esimerkiksi laittomien aseiden kerääminen väestöltä, sisällissotien osapuolten riisuminen aseista, sotarikollisten kiinniottaminen, miinanraivaus, aselevon rikkomusten tutkinta, humanitaarisen avun perille saattamisen varmistaminen ym. Vaikeudet ja uudet kokemukset ovat antaneet aihetta koko rauhanturvatoiminnan periaatteiden uuteen tarkasteluun. Pääsihteerille luovutettiin vuonna 2000 korkean tason asiantuntijoista koostuneen toimikunnan raportti (ns. Brahimi-raportti), jossa esittettiin suuntaviivoja tulevaisuuden rauhanturvatoimia varten.

Näyttää siltä, että edelleen tarvitaan sekä perinteisiä käytäntöjä noudattavia rauhanturvaoperaatioita että erikoisoperaatioita, joissa käytetään esimerkiksi vain poliisihenkilöstöä. Lisäksi kokemukset ovat osoittaneet, että YK:n alaisuudessa voidaan toteuttaa myös raskaammin varustettujen joukkojen operaatioita, mutta jäsenvaltiot eivät kaikissa tapauksissa ole olleet halukkaita antamaan YK:lle vastuuta niiden kokoamisesta. Tällöin valtuutus on annettu esimerkiksi NATOlle. Uudentyyppisissä operaatioissa joudutaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota voiman käyttöä koskeviin sääntöihin.

YK:n lisäksi monet muut kansainväliset järjestöt ovat alkaneet luoda itselleen kykyä rauhanturvatoimintaa tai sitä muistuttavaa sotilaallista kriisinhallintaa varten. Tässä voidaan mainita esimerkiksi ETYJ, EU, IVY, NATO, OAS ja eräät afrikkalaiset järjestöt. Muutamissa operaatioissa YK toimii yhteistyössä tällaisten alueellisten järjestöjen kanssa. 

Viime kädessä jokaisen rauhanturvaoperaation onnistuminen riippuu kriisin osapuolten myötävaikutuksesta, selkeästä mandaatista, jäsenvaltioiden tuesta ja hyvästä suunnittelusta. YK:n pääsihteeri on pyrkinyt tehostamaan järjestön valmiutta rauhanturvaoperaatioihin keräämällä jäsenvaltioilta ennakkositoumuksia niistä voimavaroista, joita tarvittaessa voidaan luovuttaa YK:n käyttöön. YK:n sihteeristöllä on oma valmiusjoukkojärjestelynsä, johon on ilmoittautunut toistasataa jäsenvaltiota, niiden joukossa Suomi. Nämä valtiot ovat ilmoittaneet varaavansa koulutettua henkilöstöä, jota voidaan nopeasti sijoittaa rauhanturvatehtäviin.