Yhdysvallat

Turvallisuuspolitiikan elementit


 

  • Turvallisuuspolitiikka (kansallinen turvallisuus, engl. national security) kattaa sekä ulkopolitiikan että puolustuspolitiikan.
  • Ulkopolitiikalla (diplomacy) torjutaan turvallisuusuhkia mm. hankkimalla liittolaisia.
  • Taloudellisella voimalla tuetaan ulkopolitiikan tavoitteita.
  • Ylläpidetään tehokkaita asevoimia.
  • Sisäisen turvallisuuden ylläpidolla torjutaan rikollisuutta ja terrorismia sekä suojataan kriittistä infrastruktuuria.
  • Tehokkaalla tiedustelulla varaudutaan uhkiin ja tehostetaan niiden torjuntaa.
  • Vastatiedustelun keinoin ja salaisen poliisin toiminnalla suojaudutaan ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan.

 

usa11

 

  • Turvallisuuspolitiikka (kansallinen turvallisuus, engl. national security) kattaa sekä ulkopolitiikan että puolustuspolitiikan.
  • Ulkopolitiikalla (diplomacy) torjutaan turvallisuusuhkia mm. hankkimalla liittolaisia.
  • Taloudellisella voimalla tuetaan ulkopolitiikan tavoitteita.
  • Ylläpidetään tehokkaita asevoimia.
  • Sisäisen turvallisuuden ylläpidolla torjutaan rikollisuutta ja terrorismia sekä suojataan kriittistä infrastruktuuria.
  • Tehokkaalla tiedustelulla varaudutaan uhkiin ja tehostetaan niiden torjuntaa.
  • Vastatiedustelun keinoin ja salaisen poliisin toiminnalla suojaudutaan ulkoisia ja sisäisiä uhkia vastaan.

 

usa11

Lisää aiheesta

Yhdysvaltojen presidentillä on keskeinen rooli turvallisuuspolitiikan linjausten tekijänä ja toteutuksen johtajana. Presidenttiä avustaa välittömästi Kansallinen turvallisuusneuvosto (National Security Council), jonka puheenjohtajana hän toimii.

Presidentin suoranaisina alaisina ovat turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeät ministeriöt, ennen kaikkea ulko- ja puolustusministeriöt. Presidentillä on itsenäiset valtuudet käyttää asevoimia sotatoimiin Yhdysvaltojen turvallisuusetujen sitä vaatiessa. Kuitenkin sodanjulistukseen ja sodankäyntiin tarvitaan kongressin valtuutus.

Syksyllä 2001 New Yorkiin ja Washingtoniin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen säädettiin useita sisästä turvallisuutta koskevia lakeja ja muodostettiin laaja organisaatio (Department of Homeland Security) kotimaan turvallisuuden ylläpitoa varten.

Verraten itsenäisesti toimivia tiedusteluorganisaatioita on nykyisin 17. Niiden toimintojen koordinointi on osoittautunut vaikeaksi, joten tieto ei useinkaan kulje horisontaalisesti eri tiedustelulaitosten välillä. Keskustiedustelupalvelu (CIA) on lähinnä vastannut ulkomaantiedustelusta ja liittovaltion poliisi (FBI) liittovaltion sisäisestä valvonnasta ja vastatiedustelusta, mutta viime vuosina on elektroniseen tiedusteluun ja valvontaan keskittyneen NSA:n rooli kasvanut yhä merkittävämmäksi. Tiedustelun koordinoinnista vastaa presidentille kansallisen tiedusteluyhteisön johtaja (Director of National Intelligence). Kansainvälisen tilanteen ja tiedustelualan kokonaisuuden analyyseista ja ennusteiden teosta vastaa ensi sijassa Kansallinen tiedusteluneuvosto (National Intelligence Council, NIC).

Yhdysvaltojen tiedusteluorganisaatiot käyttävät toimintaansa varoja vuosittain 70-80 miljardia dollaria.